Palveluistamme

Avokonttori ei häiritse ketään

Avokonttoreista, tai ylipäätään konttoreista, joissa useampi ihminen yhdessä työskentelee, on joissakin viimeaikaisissa artikkeleissa yritetty tehdä kauheita mörköjä. Avotoimistot ovat ilkimyksiä, jotka estävät ihmisiä saamasta tärkeitä töitään hoidettua. Työ keskeytyy keskimäärin kahdeksan minuutin välein (vai oliko se peräti kolmen?), ja ajatuksesta uudelleen kiinni saaminen vie kamalasti aikaa.

Jos konttori on syypää älämölöön, visuaalisiin häiriöihin ja keskeytyksiin, samalla logiikalla ovat autot syypäitä kolareihin. Vielä eivät kuitenkaan konttorit puhu, eivätkä autot – juurikaan – ajele ilman kuskia, joten  eiköhän anneta synninpäästö toimistoille ja ajoneuvoille. Syytetyn penkille saa toiminnastaan tulla vastaamaan koko joukko muita: minä, sinä, hän, me, te ja he.

Ikävää, mutta totta on, että ihmisen käyttäytyminen, välitön ja välillinen, on kaikkien häiriöiden takana. Jos pöydät on aseteltu toimistossa pöhkösti, sermit ovat liian korkeita tai matalia ja akustoivat materiaalit ovat liian heppoisia, voi vika tietysti olla jossain määrin tilan rajoitteissakin. Mutta usein valitettava totuus on, että virhe johtuu suunnittelusta tai sen puutteesta, osaamattomuudesta, ajattelemattomuudesta tai nuukuudesta. On mukamas säästetty aikaa tai rahaa, ja lopputulos on, että ihmisen teoista tai tekemättä jättämisistä kärsii välillisesti konttorin käyttäjäparka. Jos taas kaveri tohottaa ja höpöttää parin metrin päässä, on sillä välitön vaikutus käyttäjältä käyttäjälle; välitön vaara tulla häirityksi.

Hyvällä suunnittelulla, enkä nyt siis tarkoita kalliilla, voi saada ihmeitä aikaan fyysisessä tilassa. Kannattaa vähän fundeerata, eikä vain lähteä rivittelemään pöytiä ja tuoleja. Mitä kaikkea tilassa pitää voida tehdä? Kuka tekee mitä? Pitääkö kaikki työ tehdä toimistolla? Tekevätkö kaikki samoja asioita? Keiden on syytä istua lähekkäin? Mistä tullaan, minne mennään ja missä pysähdellään? Minkälaisia tapoja ihmisillä on? Ovatko kaikki tavat hyviä vai pitäisikö jotakin kitkeä? Miten tietotekniikka tukee tilaratkaisuja?

Pelkästään sen avulla, että asioista kysellään ja niistä avoimesti jutellaan, aletaan ymmärtää minkälainen toiminta kutakin häiritsee ja voidaan tehdä auttavia pikkujusteerauksia. Totta kai avoimia tiloja tukemaan tarvitaan myös suljetumpia vetäytymistiloja, mutta jos tiloja ei vaan kerta kaikkiaan ole, jos niitä ei voi lisätä, eikä kalustuksellakaan tilannetta pysty parantamaan, voidaanko säädellä käytöstä?

Tuoleissa jo on jos jonkinlaisia säätöjä; ristiselkä saadaan kaarelle pumppaamalla, jalkoja voi lepuuttaa – ja käsiä. Pöytiä voi hissailla ylös alas sähköllä tai ilmalla, ja ideointineukkarissa voi asentoa muutella istuksimalla  kiikkustuolissa tai jumppapallolla. Mutta ihmisen säätäminen, se on se kinkkisempi juttu. Miten säädän itseni olemaan häiriintymättä? Miten kaverin häiriökäytöksen saa pois päältä?

Ajatella, jos toimistolla ei tarvitsisikaan sopia käyttäytymissäännöistä, vaan jokaiselle annettaisiin jo perehdytyspaketissa kaukosäädin, jolla voisi säädellä kollegoitaan. Ai että, olisi se vaan mahtavaa, jos olisi kaikki valta ja voima säädellä muiden käyttäytymistä, ja täysin rinnoin nauttia avotilatyöskentelystä juuri niin kuin sen itse haluaa kokea. ”Tässä nyt on vähän tätä tärkeää ajatushommaa menossa, joten pannaanpa kaikki muut mutelle!”. ”Naps, noin vielä säädetään Pekka pysymään paikallaan, kun sillä näyttää taas olevan tuo paha edestakasramppausmoodi päällä.”

Mutta hetkonen, minullahan on jo säädin. Nämä aivot ne on sitten pelottavan fiksu kapistus. Noin vain lähettelee erilaisia, personoituja viestejä, jopa pyytämättä ja yllättäen. Jos viesti varoittaa lähipiirin häiriöistä, voin ihan itse säädellä itseäni. Katsotaanpa, mitä tapahtuu, jos kauniisti säätimen avulla muokkaan kohteliaan lauseen ja pyydän, että kaverit menisivät muualle vaihtamaan kuulumisia. Jaahas, no se ei tällä kertaa onnistunut, siirrynpä sitten itse toisaalle.

Onpa oiva vehje tämä tämmöinen itsen säädin, nytpä voinkin näppärästi nauttia sekä toimiston hyvistä puolista (lue: ihmisistä) että suojautua toimiston (lue: ihmisten) häiriöiltä.

Tekstin on kirjoittanut Satu Hurme-Tikkanen.

Lue lisää työympäristöistä tai työympäristön hyvästä suunnittelusta.