Palveluistamme

Myytit ja faktat coworkingista

Coworking-tiloja syntyy ainakin Helsinkiin nyt kiihtyvällä tahdilla, ja se on pannut miettimään, miksi minun – tai ylipäätään yhtään kenenkään – pitäisi alkaa käyttää yhteistä, jaettua toimistotilaa. Onko pakko? Kun se on nyt vähän niin kuin muotia vai? Myös sitä mietin, että pitäisikö meillä olla joku oma nimi tälle ilmiölle, kun nuo ing-päätteiset lainasanat taittuvat niin kankeasti.

Onhan mahdollisuuksia yhteisten tilojen käyttämiseen ollut tähänkin asti, mutta trendi ei mitenkään kovin voimallisesti kuitenkaan ole lähtenyt lentoon. Johtuuko se siitä, ettei suomalainen hevillä lähde tuntemattomien joukkoon vai mistä on kyse? Onko tämä kasvava ilmiö nyt vain must do -muotijuttu vai aito asiakkaasta lähtevä tarve? Vai peräti toimitilamarkkinoiden juonima juttu, jolla kustannukset vaan paketoidaan uudella tavalla?

Koska haluaisin niin kovin mielelläni nähdä nykyisten toimistojen käytön muuttuvan yhteisöllisempään suuntaan, tein yksinkertaisen ihmisen “myytti vastaan fakta” -listauksen, lähinnä vakuuttaakseni itseni (tällaisen keskivertokonttorikäyttäjän?) ilmiön hyödyistä.

Myytti: Coworking-tilassa ei ole hetken rauhaa, porukka kokoontuu höpöttämään ja hekottamaan, ja töiden teosta ei tule mitään.
Fakta: Hyvässä coworking-tilassa tulisi olla erilaisia tiloja. Hassut höpöttäjät voivat kokoontua “keskustorille” seurustelemaan ja rauhaa tarvitseva introvertti (joihin toisinaan itsenikin luen) voi vetäytyä peremmälle keskittymään.

Myytti: Coworking-tiloja käyttävät vain yksinyrittäjät, freelancerit ja luovan alan hörhöt ekstrovertit.
Fakta: Amerikkalaisesta artikkelista juuri luin, että moni iso korporaatio on lähtenyt mukaan coworking-skeneen ja vuokrannut työpisteitä työntekijöilleen coworking-tiloista. Ja onhan noita isoja yrityksiä Suomessakin, jotka puolestaan ovat avanneet ovensa start-upeille ja antaneet omista tiloistaan käyttöön työpisteitä oman talon ulkopuolisille.

Myytti: Jos tila myydään ja ostetaan palveluna, maksaa käyttäjä turhasta. Jäsenyyspakettiin sujahtaa sellaista, mitä ei oikeasti tarvitse.
Fakta: Aivan, sama juttu kuntosalilla. Maksat oikeudesta käyttää, mutta tosiasiallisesti toisinaan laiskottaa ja joskus treenaat enemmän. Sitten harmittaa, jos “rahaa menee hukkaan” Kuitenkin hyvä juttu on se, että kuukausikustannus ei vaihtele. Palvelussa paras puoli on se, että joku muu huolehtii, että jääkaapissa on tuoretta maitoa, tiskikone on tyhjennetty, rikkinäiset lamput vaihdetaan ilman eri pyyntöä eikä tulostimesta lopu väri. Kaiken kukkuraksi moderneissa coworking-tiloissa on yleensä tosi kivan näköistä.

Vakuutinko itseni? En ole ihan varma vielä. Toisaalta minulle on tärkeää saada voimaa muista, mutta toisaalta uusien ihmisten tapaaminen on joskus uuvuttavaa.

Ehkä aloitan coworking-kokeilun ottamalla ensin oman, tutun työkaverin mukaan ja alan sitten hitaasti laajentaa yhteisöreviiriäni. Uskon siihen, että hyviä ideoita löytyy varmasti oman talon ulkopuolta – ja ehkä minullakin olisi jollekin jotain annettavaa.

Transaktioita ei tapahdu, jos niille ei anna mahdollisuutta.

Satu Hurme-Tikkanen
Tekstin on kirjoittanut Satu Hurme-Tikkanen, jonka vastuualueena Technopoliksessa on toimitilapalvelut, mm. Workplace Design-, kalustus- ja muuttopalvelut. Lue lisää Satun ajatuksia työympäristöistä.

Alun perin blogiteksti on julkaistu täällä 15.3.2016.