Palveluistamme

Voiko uudenlaista työtä tehdä vanhanlaisessa toimistossa?

Intohimotyöntekijät, joukkoistetun työn tekijät, freelancerit ja monenmoiset muut uuden työn tekijät ovat jo joukossamme. He elävät meidän muiden, perinteisempien, toimistotyöntekijöiden kanssa tietotyön todellisuutta. Helsingin Sanomien artikkelin mukaan Suomessakin on yhä enemmän kahden työn tekijöitä. Iso osa tekee useampaa työtä pakon sanelemana, kun taas toiset ovat ratkaisuun päätyneet omasta halustaan. Joka tapauksessa muutos on totta, ja työympäristösuunnittelussa ja toimistorakentamisessa on syytä alkaa suhtautua siihen vakavasti.

Missä tekee työtään itsensä työllistävä, monelle työnantajalle työpanostaan tarjoava asiantuntija? Minkälaisia työvälineitä käytetään, missä data säilytetään ja miten se liikkuu? Jos projekti vaatii läsnäoloa ja tiivistä vuorovaikutusta muiden kanssa, ollaanko fyysisesti lähekkäin? Paljon, vähän vai ei ollenkaan?

Työtä ostava organisaatio joutuu miettimään fyysistä, virtuaalista – ja sosiaalistakin – työympäristöään ihan uudella tavalla, kun hommia paiskiva porukka ei olekaan enää pelkästään kuukausipalkkaa nauttivaa, omissa karsinoissaan aamusta iltaan istuskelevaa työvoimaa, jonka panosta seuraa esimiehen valvova silmä ja tiukka sosiaalinen kontrolli. Liikkuvaa väkeä, oli se sitten omaa tai vierasta, ei sovi unohtaa. Vastuullinen yritys ulottaa työnantajavastuunsa koko yhteisöön ja miettii, miten voi parhaiten tukea tekijää saamaan työnsä hyvin tehtyä.

Työpanostaan myyvälle on olemassa muitakin vaihtoehtoja, kuin kiltisti alistua annettuihin vaihtoehtoihin. Joskus konttorilta väliaikaistyöntekijöille tarjottavat työpisteet eivät paljon mieltä ylennä ja vaihtoehdot ovat vähissä. Tietotyö vaatii paikkansa erilaisissa työn vaiheissa. Välillä tietoa muhitellaan pään sisällä, usein pallottelu jonkun toisen elävän olennon kanssa vie idean seuraavalle tasolle, toisinaan tarvitaan joukon voimaa ja vähintäänkin tiedon punnertaminen ulos aivoista muiden ihmeteltäväksi vaatii paikan, jossa keskeytyksiltä voi suojautua. Kotikonttorilla se voi onnistua, jos siellä toinen intohimotyöntekijä ei juuri innovoi tai naapuri seinän takana piikkaa kylppäriä uuteen uskoon. Kirjastossa ainakin periaatteessa saa olla rauhassa ja kahvilan pöhinä siivittää ideat uusille tasoille, mutta pitkän päälle jatkuva nomadielämä voi alkaa ahdistaa.

Voisiko coworking-tila olla uuden työn tekijän “ensimmäinen työpaikka”, se ensisijainen valinta? Kulut jäsenyydestä tai tilapäisestä ja lyhytaikaisesta käytöstä voisi maksaa työn teettäjä tai tekijä, sopimuksesta riippuen. Perinteisessä työnteon maailmassa coworking-tiloista on jo alettu puhua “neljäntenä paikkana”, koska ajatellaan että työnantaja ensisijaisesti tarjoaa käyttöön oman toimistonsa, toisena vaihtoehtona on etätyön kotona tekeminen ja kolmansista paikoista puhuttaessa tyypillisesti viitataan kahviloihin, kirjastoihin jne., mutta ehkä luokittelu voisi perustua muuhunkin kuin järjestysnumerointiin.

Yhteisiä tiloja jo käyttävät yritykset, pienet ja suuret, ovat päässeet kokemaan jaetun työtilan edut. Kun fasiliteeteistä huolehtii ammattilainen, voi tilojen ja palvelujen käyttäjä keskittyä omiin töihinsä. Parhaimmillaan muut tilan käyttäjät auttavat omien tavoitteiden saavuttamisessa, kun ajatuksia ja ideoita voi jakaa eri tavalla – tai samalla tavalla – ajattelevien ihmisten kanssa. Uudet kohtaamiset voivat synnyttää uutta liiketoimintaa tai vähintäänkin parantaa maailmaa.

Uusi vuosi, uudet työn tekemisen tavat ja uudenlaiset työtilat ovat mielenkiintoinen ilmiöjoukko. Sen verran vauhdikasta muutos juuri nyt on, että saas nähdä, miten maailma on muuttunut kun sanomme tervetuloa vuodelle 2018.

 

Satu Hurme-TikkanenTekstin on kirjoittanut Satu Hurme-Tikkanen, jonka vastuualueena Technopoliksessa on toimitilapalvelut, mm. Workplace Design-, kalustus- ja muuttopalvelut. Lue lisää Satun ajatuksia työympäristöistä.