Palveluistamme

Tulevaisuuden tärkein voimavara yrityksissä on ihminen

Jako kahteen erilaiseen ihmistyyppiin, introvertit ja ekstrovertit, on monelle tuttu persoonallisuuden määritys. C. G. Jungin typologian mukaan introvertti on sisäänpäinkääntynyt ja ekstrovertti ulospäinkääntynyt. Toinen orientoituu sisäisen maailman kautta ja toinen ammentaa ulkoapäin. Työelämässä on jo pitkään käytetty näitä tyyppimäärityksiä selittämään ihmisten kykyä sopeutua erilaisiin olosuhteisiin ja työnteon malleihin. Moni tunnistaa itsensä edelleen vain näiden kahden tyypin kautta. On kuitenkin tutkittu, että ihmisistä jopa kaksi kolmesta asettuu jonnekin välimaastoon. Harmillisen vähälle huomiolle on jäänyt välimuoto ambivertti, joka on määritteenä tutustumisen arvoinen. Tämän pitkään tunnustetun persoonallisuusjaon rinnalla puhuisin tulevaisuudessa myös oman mukavuusalueen tietoisesta laajentamisesta ja sen myönteisestä vaikutuksesta työntekoon.

Ekstrovertti pärjää paremmin?

Havahduin pohtimaan kyseistä aihetta yrityksessä, jossa tein toimitilakonsultointia. Siellä perinteisestä koppitoimistosta siirryttiin nykyään jo yleisesti suosittuun monitilatoimistomalliin. Tällöin erilaisissa tiedoksiannoissa, toimiston pelisäännöissä ja kehitysringeissä ihmistyyppikeskustelu nousi useasti päivän polttavaksi aiheeksi. Ekstroverttisiä piirteitä tunnuttiin edelleen pitävän myönteisempinä. Niihin jopa kannustettiin. Helposti nimittäin ajatellaan, että jaetuissa tiloissa pärjäävät paremmin ulospäinsuuntautuneet ihmiset. Uskaltaisin väittää, että eivät välttämättä pärjää. Ekstrovertti vain pystyy kuvittelemaan itsensä uuteen tilanteeseen luontevammin, ja häntä on helpompi ohjata muutokseen.

Työelämässä käynnissä oleva murros on käsin kosketeltava ja liikkeellä on paljon hämmennystä sekä epävarmuustekijöitä. Monia johtaa esimerkiksi harhaan ajatus monitilatoimistoista ja niiden toiminnallisuuden yksipuolisuudesta. Ajattelemme helposti, että uudenlaisen mallin myötä oma paikka häviää, meteli ahdistaa, työnteko hankaloituu ja tehokkuus laskee. Jos monitilatoimisto on monipuolisesti ja tarveperäisesti suunniteltu, on pelko turha. Oman menetetyn paikan tilalle saa monitilatoimistossa useita erilaisia työpisteitä ja vetäytymistiloja – aina päivän tai tilanteen vaatiman työtehtävän mukaan. Kehotankin ajattelemaan tulevan muutoksen myönteisyyden kautta. Pyritään ajattelemaan mitä ollaan saamassa sen sijaan mitä mahdollisesti menetetään. (Lue lisää oman asenteen merkityksestä muutosprojektissa.)

Ambivertti sulautuu tilanteisiin

Olen  punninnut perinteisen jaon kautta myös omaa tyyppiäni. Kumpaa minä edustan? Itsetutkiskelun ja kokemusten myötä olen huomannut, että omaan vahvasti piirteitä molemmista. Olen introvertti kaikkine ekstroineni. Riippuu päivästä. Riippuu energiatasoistani tai riippuu projektista, jonka deadline lähestyy uhkaavasti. Omakseni tunnen erityisesti ambivertti-määritelmän, joka sijoittuu perinteisten tyyppien välimaastoon. Ambivertin sanotaan energisoituvan ihmiskontakteista, mutta hän tarvitsee myös palautumisaikaa niistä, etenkin jos kyse on suurista määristä. Ambivertti on vuorovaikutustyyliltään joustavampi ja vaihtelee painotusta kuuntelemisen ja puhumisen välillä. Tätä persoonallisuuden tyyppiä on kutsuttu myös kameleontiksi, joka pystyy adaptoitumaan helposti eri tilanteisiin. Ambivertti on tutkimusten mukaan esimerkiksi osuvin rekrytointi myyntihenkilöksi, edellä mainituista syistä. (Lue lisää ambivertista täältä tai täältä. ).

Itselleni oli helpotus kun sain uudenlaisen selityksen kuvailemaan omaa tyyppiäni. Hienointa on selkeä vaihtelun hyväksyminen. Veikkaan, että moni muukin saattaa tuntea huojennusta, kun voi myöntää olevansa välillä paljon muutakin kuin mitä on aina ajattelut olevansa. Terve itsekriittisyys helpottaa sopeutumista. Omien piirteiden ja tarpeiden tunnistaminen tekee työnteosta entistä joustavampaa ja tehokkaampaa.

Ole utelias ja hakeudu epämukavuusalueelle

Osa ihmisistä ei enää aikuisiällä uskalla haastaa omia opittuja käyttäytymismallejaan. Yllättävän moni ajattelee esimerkiksi olevansa jännittäjä, ja luulee sen määrääväksi piirteeksi itsessään pitäen itseään pahimman luokan introverttina. Introvertti-ekstrovertti-ajattelulla on harvoin edellä mainitun kanssa mitään tekemistä. Muun muassa esiintymiskammo on kokemusperäinen tunne, jota itse tiedostamatta vahvistamme, jos emme saa siihen tukea tai positiivisia kokemuksia rinnalle. Hyvinkin ulospäinsuuntautunut persoona voi erehtyä koko elämänsä luulemaan itseään sisäänpäin kääntyneeksi. Usein nämä kokemukset kumpuavat hyvin varhaisista elämämme vaiheista ja vahvistuvat matkan varrella.

Olisi upeaa, jos työelämässäkin puhuttaisiin enemmän ihmisten mukavuus- ja epämukavuusalueista ja niiden tietoisesta kehittämisestä perinteisen introvertti-ekstrovertti-jaottelun sijaan. Rohkaistaisiin kokeilemaan totutusta poikkeavaa ilman pelkoa nolatuksi tulemisesta. Innostettaisiin ihmisiä ottamaan riski itsensä likoon laittamisesta ja kannustettaisiin luottamaan omaan itseensä. Ihmisen minäkuva kaventuu liian helposti omien ennakkoluulojen ja turhien pelkojen vuoksi. Uskon että olemme erittäin kehityskelpoisia olentoja, joilla on kaikki edellytykset oppia jatkuvasti uutta.

Joskus myös ihmisen myönteisimpiä piirteitä ovat ne, jotka eivät ole tyypillisintä häntä. Esimerkiksi aina omia mielipiteitään esiin tuovan suulaan ”ekstrovertin” paras piirre saattaa olla, kun hän joskus malttaa kuunnella. Kannustankin pohtimaan, mikä on sellainen piirre sinussa, minkä toivoisit näyttelevän suurempaa roolia omassa elämässäsi? Kuinka voisit kehittää sitä sellaiseen suuntaan joka helpottaisi arkeasi niin työssä kuin vapaa-ajalla? Lisäksi saatat tiedostaa itsessäsi jonkin ärsyttävän piirteen, josta haluaisit eroon? Tiedostaminen ja hyväksyminen ovat ensiaskeleet, jonka pohjalta on hedelmällistä jatkaa kehittymistä.

Työelämän murroksessa oman itsensä tunteminen on tärkeää

Nykytrendi työelämässä on työntekemisen paikkasidonnaisuuden vähentyminen. Jo pelkästään digitalisaation uskomaton kehitys ajaa meidät siihen vääjäämättä. Ymmärrän hyvin tästä kumpuavan huolen ja turhautuneisuuden.  Siksi on hyödyllistä ajatella omaavansa laaja skaala ihmiselle ominaisia piirteitä ja tunteita sekä yrittää tunnistaa millaisiin tilanteisiin ne liittyvät? Milloin tarvitsen enemmän rauhaa keskittyäkseni, tai miksi jokin tietty tilanne yllättäen ahdistaa? Oman itsensä tuntemisen ja kuuntelemisen taito korostuu tulevaisuudessa ja näiden taitojen kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää. Yritysten kannattaisikin ottaa tämä kehityssuunnitelmissaan vakavasti ja tukea henkilökuntaansa tällä osa-alueella. Yksilön kehitystä on ylläpidettävä alati muuttuvan työelämän rinnalla, sillä henkinen pääoma on ehdottomasti yritysten tulevaisuuden tärkein voimavara.

 

 

Tiia Rauhamäki on sisätilasuunnittelun moniosaaja ja toimii työtiloista vastaavana konseptipäällikkönä Technopoliksella. Tiian kiinnostuksen kohteita ovat erityisesti ihminen, tilojen funktionaalisuus ja työympäristön hyvinvointi.